Tulliniemen luontopolku
2015
Suomen eteläisimmässä kärjessä
Viime kesä Helsingissä meni meiltä melkoisen ohitse silloisen harjoitteluni takia ja haaveilemamme kesätekemiset jäivät vain listalle odottamaan seuraavaa kesää. Vaikka tänä kesänä säät ovatkin olleet melkoisen järkyttävät, niin olemme saaneet toteutettua jo vaikka mitä haaveilemiamme juttuja! Listallamme on ollut monia maakuntamatkailukohteita ja nyt olisi vuorossa niistä ensimmäinen — Hanko! Samalla reissulla kävimme myös Fiskarsissa.
Suuntasimme siis tässä taannoin Hankoon päiväretkelle. Meistä kumpikaan ei ollut käynyt siellä aiemmin, emmekä oikein tienneet mitä odottaa. Toki esimerkiksi Kesäkaverit-leffan pohjalta odotimme näkevämme pitkiä, ei-perisuomalaisia rantoja ja tietenkin aurinkoa. Ensimmäisenä kaupunkia lähestyessämme auton ikkunoista näkyivät ihan valtavan kokoiset tuulivoimalat. Ne olivat ihan käsittämättömän isoja! Keskustaa lähestyessämme maisemat olivat melko kolkkoja, tehdasaluemaisia.
Ajoimme rannan tuntumaan ja lähdimme kävellen kurkkimaan hiekkarantoja. Koko automatkan ajan oli paistanut aurinko, mutta juuri perille saapuessamme se meni pilveen! Rannalla myös tuuli ihan järkyttävän lujaa ja ne olivat siis arvatenkin ihan tyhjiä. Vallinneet sääolosuhteet eivät siis olleet ihan leffaan verrattavat.. Hiekka oli toki vaaleaa ja maisemat ihan nätit. Harmi, kun retkellemme sattui niin huono sää. Pyörimme keskustan tuntumassa hetkisen ja suruksemme saimme huomata, että kaikki paikat olivat juuri sulkeutumassa. Luulisi, että turistikaudella kahvilat eivät menisi arkena kiinni jo alkuiltapäivästä! No, onneksi meillä oli muitakin Hanko-suunnitelmia mielessä.
Ajoimme autolla Tulliniemen luontopolun lähtöpisteelle. Kyseessä oli hieman päälle 3 kilometrinen reitti (yhteen suuntaan) Suomen eteläisimpään kärkeen. Odotuksemme olivat kovat. Olimme haaveilleet pitkospuisesta kauniista luontoreitistä rantojen ja kallioiden keskellä. Alkupätkä oli kyllä rantaviivaa seuraavaa hiekkapolkua, mutta sitten loput kaksi kolmasosaa reitistä oli perusmetsikköä. Maisemat eivät olleet kummoiset ja polku muuttui todella kapoiseksi. Siellä sitten hyppelimme pitkässä heinikossa punkkien pelossa.
Reitti tuntui myös aivan älyttömän pitkälle, ehkä juuri tylsien maisemien johdosta. Pilvet vain tummenivat ja pelkäsimme saapuuko ukkonen kesken retkemme. Onneksi kuitenkin säästyimme siltä. Perille Suomen eteläisimpään kärkeen päästyämme katselimme merimaisemia, nappasimme pari kuvaa kalliolla ja lähdimme paluumatkalle samaa polkua pitkin. Eipä ollut siis kummoinen paikka. Ulkomaalaisille metsämaisemat voivat olla hieman eksoottisempia, mutta meille Helsinginkin luontoreitit ovat paljon kauniimpia kuin tämä. No, nyt olemme kuitenkin käyneet eteläisimmässä pisteessä!