Pietari

03/05/2010 - 05/05/2010

Bussilla Pietariin — lukion kurssimatka käyntikohteineen

Lähdimme varhain toukokuisena maanantaiaamuna vuonna 2010 lukion venäjän kielen kurssin kanssa Pietariin. Hyppäsimme bussiin, täytimme ajomatkalla valmiiksi maahantulo- sekä maastapoistumiskortit ja yhdeksän aikoihin olimmekin jo rajalla.

Suomen tulliin sai kävellä vapaasti ja siellä suoritettiin vain passin tarkastus. Sitten odoteltiin, että bussi oli tarkistettu ja matkasimme kohti Venäjän tullia. Lähestyttäessä sitä bussiin nousi tarkastaja, joka katsoi että kaikilla oli omat passinsa. Itse tullissa olikin jo ihan eri meininki. Passiin lyötiin leimat ja maahantulokortit otettiin haltuun todella tarkasti ja hitaasti. Tämän puolen tullissa kesti siis paljon pidemmän aikaa ja siellä piti edetä aakkosjärjestyksessä. Bussi tarkastettiin taas ja tullilta pois ajaessakin bussiin nousi vielä tarkastaja, joka tarkasti että kaikilla oli leimat passeissaan.

Koska Venäjällä mikään ei mene kuten on suunniteltu, mutta kaikki onnistuu, Viipurin kiertoajelu siirrettiin keskiviikon paluumatkalle ja suuntasimme nyt menomatkalla bussin nokan kohti Terijokea. Kiertelimme muutaman suomalaisten vanhojen talojen kautta, joista suurin osa tosin oli aikamoisia hökkeleitä. Lopulta saavuimme Terijoen ortodoksikirkolle.

Kirkko oli hieno ja korkea. Osa osti ikoneja, osa tuohuksia. Kirkossa käynnin jälkeen suuntasimme bussin kohti Pietaria ja ajelimme pitkin Terijoen rantakatua ihastellen erinäisiä kahviloita, ravintoloita, datsoja [Дача] ja ennen kaikkea upeata meren rantaa, joka kuului ennen Suomelle!

Saavuimme hotelli Moskovaan [Отель Москва] ja luovutimme passit maastapoistumiskortteineen respaan. Oppaamme kirjautti meidät sisään yksitellen hotelliin. Minun ja kurssikaverini huone oli kolmannessa kerroksessa. Huone oli paljon siistimpi kuin olin odottanut. Aivan kuin olisi ollut suomalaisessa hotellissa…lukuunottamatta huoneen lämpötilaa. 28'C - miten se voi olla edes mahdollista?! Mikään ei auttanut, kaikkien huoneet olivat molempien öiden ajan aivan tajuttoman lämpimiä. Tuulettaakaan ei voinut, koska huoneemme ikkunasta oli yhteys vain jollekin hämyiselle sisäkäytävälle.

Huoneeseen asettumisen jälkeen kävimme hotellin viereisessä kauppakeskuksessa ja tottakai oli pakko käydä tsekkaamassa myös alakerran Prisma! Koko kaupunki oli muuten verhottu punaoranssimustiin koristeisiin, sillä Venäjällä juhlitaan Voitonpäivää 9.5. eli tulevana sunnuntaina. Juhlapäivistä puheen ollen, maanantaina Pietariin saapuessa liikenne oli yllättävän hiljainen ja kaupungissa oli todella rauhallista. Tajusimme syyn myöhemmin; Venäjällä juhlapyhien yhteydessä annetaan vapaata myöskin edeltävä ja seuraava päivä juhlintaa ja siitä palautumista varten. Vappua siis juhlittiin perjantaista maanantaihin!

Ruokailun jälkeen teimme lähtöä folklore –kansanmusiikki-iltaan, ja samalla tutustuimme Pietarin pääkatuun: Nevski Prospektiin. Musiikki-iltama oli Nikolaevin palatsissa. Esitys alkoi iltaseitsemältä ja väliajalla oli shamppanja-/appelsiinimehutarjoilu. Esitys oli ihan mukava ja käymisen arvoinen, vaikka samojen tyyppien esittäessä monta laulua alkoi jo hieman tylsistyttääkin.

Pietarin kaupunki sijoittuu monelle eri saarelle, joten kaupungissa on monia siltoja. Sillat nousevat laivoja varten 01.30-05.00 väliseksi ajaksi, jolloin ei pääse liikkumaan saarelta toiselle. Siltojen nosto olisi ollut hieno nähdä, mutta jäi välistä tällä kertaa.

Heräsimme sateiseen Pietariin. Ensimmäisenä oli vuorossa kiertoajelu kaupungilla. Seuraavaksi tulikin jo kiire kouluvierailulle kouluun numero 384. Ensiksi seisoimme jääkylmässä koleassa säässä koulun pihalla kuuntelemassa kun rehtori kertoi koulusta. Koulu oli ylpeä sirpin ja vasaran muotoisesta rakennuksestaan ja koulussa oli kaiketi luokka-asteet 1.-11. Sisälle siirryttyämme saimme siniset suojamuovit kenkiin ja suuntasimme koulumuseoon. Sen jälkeen kiertelimme talon läpi ja pysähtelimme niin atk:n kuin englanninkin tunneilla.

Koululta jatkoimme Eremitaašiin Talvipalatsille. Kaikki tavarat piti jättää autoon ja jos sisällä halusi kuvata, kuvauslupa maksoi 200 ruplaa. Tauluja ja veistoksia oli paljon, mutta itse ihastelin eniten mahtavia eri tyylisiä huoneita, seiniä, kristallikruunuja, kattoja ja parvia. Vierailun jälkeen siirryimme takaisin bussiin ja lähdimme ajamaan Pietari-Paavalin linnoitukseen. Pietari-Paavalin linnoituksessa tutustuimme katedraaliin, johon on haudattu monia Venäjän keisareita. Pienen kierroksen jälkeen siirryimme sivuhuoneeseen kuuntelemaan neljän miehen lauluesityksen.

Päätimme kokeilla Pietarin metroa ja hyppäsimme metroon Ploschad Aleksandra Nevskogo 2 -asemaltamme ja päätimme hurauttaa sillä Ladozhnskayaan. Metroasemalla oli tietysti hirveä ruuhka, mutta asetuimme lipunostojonon jatkoksi ja kassalla ostin yhden kertalipun eli жетонin. Lipunosto sujui mainiosti paitsi hetken joutui miettimään kunnes tajusi, että myyjältä saatu kolikko toimittaakin metrolipun virkaa! Kolikko porttiin ja liukuportaisiin - hieman erilainen käytäntö kuin muualla maailmassa. Liukuportaat olivat ihan hullun pitkät ja syvälle, 160 metriin maan alle laskeutuvat! Jouduimme odottamaan muutaman metron ruuhkan ja vaunujen täyteisyyden takia, kunnes kolmanteen mahduimme viimein sisään.

Ladozhskayassa käynnin jälkeen päätimme siirtyä Pietarin pääkadulle; Nevski Prospektille, joka on 4,5 kilometriä pitkä. Hyppäsimme metroon, vaihdoimme Ploschad Aleksandra Nevskogolla vihreälle linjalle ja matkasimme Gostiny Dvorille, eli Nevskin loppupäähän. Käpöttelimme rauhassa ympäriinsä ja kävimme kuuluisassa Gostiny Dvor –tavaratalossa.

Viimeisenä matkapäivänä bussin oli määrä lähteä yhdeksältä kohti Vodokanalia, jota ennen oli kirjauduttava ulos hotellista ja pakattava matkalaukut. Vodokanal on vesimuseo, jossa käsitellään koko Venäjän historian viemäriverkostoja. Teimme kierroksen johon sisältyi opastusta, mutta kävelimme myös putkissa yms. ja lopuksi katsoimme yläparvelta englanninkielisen parinkymmenen minuutin pituisen dokumentin, jonka aikana alhaalla maassa oli pienoismalli Pietarin kaupungista ja sinne ohjatut valot näyttivät mitä kohtia kaupungista dokumentissa kulloinkin käsiteltiin.

Pikaisen kauppakeskus Okei:n ostospysähdyksen jälkeen, seuraava pysähdys olikin jo Viipurin Pyöreä Torni, jossa ruokailimme. Alkuruuaksi pöytään kannettin kaalikeittoa. Osa ei edes maistanut, itse maistoin melko isonkin annoksen. Ruuaksi oli possun filee, jonka päällä oli kuorrute ja lohkoperunoita. Ruokailun jälkeen kiersimme Viipurin kauppatorin, kävelimme ympäriinsä ja pistäydyimme vielä Karuselli-kauppaan.

Kokonaisuudessaan reissu oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Oli kiva käyttää ja testata omia venäjän kielen alkeitaan ja samalla tuli kierrettyä yleisimmät nähtävyydet. Voisin kyllä matkata Pietariin vielä uudestaan! Matkailu sinne helpottuukin, kun junayhteys nopeentuu entisestään. Tosin junalla Pietariin matkatessa ei pääse ihailemaan Terijoen rantaa, jonne haluaisin joskus myös vielä ihan kunnolla käpöttelemään.